Kirjoittelen Kansalaisen blogeihin, Twitteriin ja Sinimustalle Liikkeelle poliittisempaa sisältöäni, mutta ajattelin, ettei ole välttämättä katastrofaalinen idea pitää myös leppoisempaa blogia. Aloitetaan tämä vaikka parilla leffa-arvostelulla, nimittäin katsoin vasta kaksi uutta elokuvaa. The Fall Guy ja Civil War!
The Fall Guy
Ryan Gosling (kirjaimellisesti minä) on tässä elokuvassa stunttimies, joka putoaa leffan alussa ostarin lattialle epäonnistuneen stuntin myötä ja loukkaantuu. Hänen vastaparinaan ja ihastuksenaan elokuvassa toimii Emily Blunt, jota en tunne, mutta hyvää työtä hän teki tässä. Ryan Gosling lopettaa stunttimiehen hommat, mutta tulee kusetetuksi stunttailemaan Emilyn uudessa scifi-spektaakkelissa ja parisko yhtyy jälleen. Muutamassa juonenkäänteessä Ryanista tulee kuitenkin epäilty murhasta ja hän joutuu stunttaamaan itsensä kiipelistä pakoon. The Fall Guy -nimi viittaa siis siihen, kuinka Gosling putoaa ja kuinka hänestä tehdään rikosepäilyn “fall guy”. Nerokasta.
Elokuva oli viihdyttävä ja oikeastaan aika päheä. Musiikkina soi Kissin I was made for loving you beibeh ja juoni liikkuu sutjakkaasti. Koko ajan tapahtuu jotain ja ruudulla välkkyy värejä. Ohjaaja David Leitch on aikaisemmin ollut tekemässä sellaisia elokuvia kuin John Wick, Nobody ja Bullet Train, joista myös tykkäsin. Ohjaajan käsiala näkyy myös tässä, koska elokuva sisältää paljon oikeasti toteutettuja kohtauksia, eikä ilmeisesti yhtään tietokonegrafiikkoja. Kävi koko ajan mielessä, vetääkö Ryan Gosling oikeasti stunttinsa vai oliko stunttimiehellä stunttimies.
Elokuvaa on hypetetty autoilukohtauksillaan, kuinka autot lentelevät ja pyörivät, mutta minusta ne olivat elokuvan ehkä huonointa antia. Minusta on mukavaa katsoa, kun Ryan Gosling joskus sanoo jotain, koska hänen dialoginsa tässä elokuvassa oli loistavaa ja hän on kiva näyttelijä. Ehkä tuolle tyypille pitäisi antaa muitakin rooleja kuin olla vain hiljainen päähenkilö, kuten elokuvissa Blade Runner 2049, First Man ja Drive.
Arvosana? En anna tähtiä, mutta suosittelen katsomaan.
Civil War
Donald Trump on valittu kolmannelle kaudelleen Yhdysvaltain presidentiksi ja liittovaltio rakoilee. Siellä on nyt joku neljä eri valtiota muodostettu, mutta vissiin vain kahta näytetään. Ja ne sotii keskenään. A24 tarjoilee meille kalleimman elokuvansa historiassaan.
Elokuva seuraa sankarillista Hesarin naistoimittajaa, joka ottaa kuvia sodasta. Hänen kavereinaan toimii pari jätkää vähemmistövahvistuksina. Alussa myös otetaan matkalle mukaan nuori alkava hesaristi-tyttö, joka varmaan oikeasti kuolisi ensimmäisten minuuttien aikana, mutta ottaa sen nyt matkaan. Suurin osa elokuvasta on road trippiä kohti Washington DC:tä, missä sankarimme aikovat ottaa kuvia, kuinka sisällissota-armeija tappaa Donald Trumpin. Matkan aikana ammuskellaan paljon, otetaan ammuskelusta kuvia ja tapahtuu kaikennäköisiä kommelluksia.
Ei elokuva oikeasti ollut kovin poliittinen. Itse asiassa odotin siltä paljon pahempaa, mutta se hoiteli homman aika neutraalisti. Se oli raaka, brutaali ja todella synkkä. On vähän epäuskottavaa, että jenkit alkaisivat yhtäkkiä vain sotimaan ikään kuin isoina yksikköinä toisiaan vastaan, koska presidentti, mutta miten vaan.
A24:n kannattaisi minusta ennemmin pysyä niissä pienissä hipsterien kauhuleffoissaan kuin alkaa tekemään tällaista massiivista sotaelokuvaa, koska ei näitäkään nyt kukaan katso. Jos haluat nähdä nihilistisen, synkän ja väkivaltaisen modernin elokuvan, niin joo. Mitään iloa on turha odottaa, koska sitä minä en ainakaan saanut.